Hugh Fearnley-Whittingstall writes that his obsession is unusual pizza toppings. This is certainly one of them. The most peculiar pizza I've ever made. There'll be other to come as I found a few in this book. In his other books there's even more.
Hugh Fearnley-Whittingstall kirjoittaa, että hänellä on päähänpinttymä löytyy erikoisia pizzan päällysteitä. Tämä on yksi niistä. Kummallisin pizza mitä olen koskaan tehnyt. Muitankin erikoisuuksia tulee, koska niitä löytyy kirjasta muutama. Muissa hänen kirjoissaan niitä on lisää.
Pizza bottom wasn't anything special. You can do it how you've learned to. Buy 2 cans of white beans or soak half a packet dried ones overnight and cook them until tender. Peel and chop 3 garlic gloves and put them to hot oil in saucepan. Let them get warm, don't fry! Add drained beans and cup of water in and heat up. Let them simmer for couple of minutes.
Pizzapohja ei ole mitenkään erikoinen. Voit tehdä sen niin kuin olet oppinut. Osta pari tölkkiä valkoisia papuja tai liota puoli pussillista papuja yön yli ja keitä ne pehmeiksi. Kuori ja pilko kolme valkosipulin kynttä ja pane ne kattilaan, jossa on tilkka öljyä. Kuumenna, älä paista! Lisää valutetut pavut ja kaksi desiä vettä kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Anna hautua pari minuuttia.
With hand blender purée the beans and leave to cool. Season with pepper. After your pizza dough has doubled it's size, turn it onto work table and cut it to three. Roll as thinly as you can. I have baking stone which I used (size approx 30 x 40 cm). Spread 1/3 of bean purée onto first bottom, add stoned and halve olives on top and tear one mozzarella ball at top. Bake in 250C oven for 12 minutes.
Soseuta sauvasekoittimella pavut nesteineen ja jätä jäähtymään. Mausta pippurilla. Kun pizzataikina on tuplannut kokonsa, kippaa se työpöydälle ja jaa kolmeen osaan. Kauli niin ohueksi kuin saat. Minä käytin leivinkiveäni, jonka koko on noin 30 x 40 cm. Levitä 1/3 papusoseesta pizzapohjalle, lisää kivettömäksi puhdistetut ja halkaistut oliivit ja revi päälle yksi mozzarellapallo. Paista 250-asteisessa uunissa 12 minuuttia.
My first one became mix between pizza and calzone as my bread lifter was too small for this job. This was again one of those dishes I thought how would I adapt it for me as I haven't learned to eat olives. I decided to try capers instead of olives for the other side of next pizza. My husband liked the one with olives one as well as one with capers. I could use another ball of mozzarella next time. I'm pretty sure that on pizza in the book there's douple amount of mozzarella.
Ensimmäisestä tuli pizzan ja calzonen sekoitus, koska leipälapioni oli tähän hommaan liian pieni. Tämä oli taas niitä ruokia, joiden kanssa mietin kuinka muuttaisin sitä itselleni sopivaksi. En ole yrityksistä huolimatta oppinut syömään oliiveja. Päätin kokeilla kapriksia oliivien sijasta ja laitoin niitä seuraavan pizzan päälle toiselle puolelle. Mieheni piti molemmista vaihtoehdoista. Ensi kerralla voisin laittaa lisää mozzarellaa. Olen varma, että kirjan kuvassa olevassa pizzassa on sitä tuplamäärä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti